Lukusuositukset: Täydentävää luettavaa

Erään parhaimmista, historiassa vaikuttaneista operatiivisen tason johtajista kirjoittamat muistelmat. Tuo hyvin esille ne monet vaikuttavat tekijät, jotka operatiivisen tason johtajan tulee toiminnassaan ottaa huomioon. Teos on luonnollisesti kirjoittajan subjektiivinen näkemys tapahtuneesta.

Laajan, mutta vähäväkisen Suomen puolustus on perustunut ja perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Sotatoimien menestyksellinen käyminen edellyttää onnistunutta joukkojen perustamista. Ratisen väitöskirjatutkimus paneutuu suomalaisen liikekannallepanon juuriin. Tutkimuksessa kaksi ajallista ja toiminnallista kokonaisuutta: vapaussodan jälkeen luotu kaaderiperusteinen järjestelmä ja vuodesta 1934 paikkansa vakiinnuttanut aluejärjestelmä. Tutkimus kuuluu jokaisen upseerin peruslukemistoon.

Kirjan on tuottanut Moskovassa sijaitseva ei-valtiollinen turvallisuuteen ja sodankäyntiin keskittyvä ajatushautomo Centre for Analysis of Strategies and Technologies (CAST). Kirjassa tarkastellaan Ukrainan kriisiä poliittisesta ja sotilaallisesta näkökulmasta. Kirjaa koostuu asiantuntijoiden laatimista artikkeleista, jotka käsittelevät muun muassa Ukrainan ja Venäjän asevoimien taustoja ja tilaa Neuvostoliiton hajoamisesta vuonna 2014 tapahtuneeseen Krimin valtausoperaatioon saakka. Erityisen mielenkiintoisia aiheita teoksessa ovat Krimin valtausoperaation yksityiskohtainen kuvaus sekä Venäjän erikoisjoukkoihin ja erikoisjoukkojen johtoportaan kehittämiseen liittyvät kokonaisuudet.

Harva taktiikan tutkimus, väitöskirjakaan, on kestänyt ajan hammasta ja uuden tieteellisen tutkimuksen löydöksiä niin hyvin kuin Vesa Tynkkysen teos, jota voi pitää alan ”raamattuna”. Tätä luonnehdintaa kirjoittava sotilasprofessori on lukenut Tynkkysen väitöskirjaa monta kertaa, eri vaiheissa, eri rooleissa toimiessaan ja eri käyttötarkoituksissa. Heti julkaisemisen jälkeen kiinnostuksesta (jäi kyllä kesken), esiupseerikurssilla ja ye-upseerikurssilla kurssikirjana (pakosta, mutta yhtenä mielenkiintoisimmista), oman väitöstutkimuksen aikana (häpeillen oman tekstini ja analyysini pinnallisuutta ja mallia hakien) ja vielä nykyäänkin, lähes neljännesvuosisata teoksen ilmestymisen jälkeen, ja nyt vapautuneen kiinnostuneesti. Ja aina siitä löytää jotain kulloistakin tarvetta tukevaa. Sopii kaikille tutkintotasoille.

Kirjastoista ja etenkin verkkokaupoista löytyy monia parina viime vuosikymmenenä kirjoitettuja teoksia, joissa pyritään esittämään lähes takuuvarmoja malleja ja kaavoja, miten sota tai taistelu melkeinpä varmuudella voitetaan. Eihän sellaista voiton kaavaa olekaan. Vaikka moni tällaisista teoksista herättää ennemmin tai myöhemmin ”sutta ja sekundaa” -arvion upseerilukijassa, löytyy niiden joukosta myös pienoisia ”helmiä”. Taktiikan yleiset periaatteet tulisi opetuksessa aina kyetä sitomaan konkreettisiin esimerkkeihin ja siinä Johnsonin johtama tiimi on onnistunut. Teksti on simplifioitua, tiivistettyä mutta elävää. Taistelukartat ja kuvitus rytmittävät lukemista, tukevat asian ymmärtämistä ja auttavat pitempikestoistenkin muistijälkien muodostumisessa. Lähdeviitteistetyn teoksen lopussa on lukusuosituksia käsitellystä teemoista, joten sotilasenglannin taidon hiomiseen avautuu lisämahdollisuuksia. Kirja soveltuu erityisesti kadettikursseille, mutta vanhempienkaan kaaderien ei kannata ylenkatsoa teosta, jos taktiikan yleiset periaatteet ja taistelun voittaminen kiinnostavat.

Comparing current Russian military power to that of a decade ago, Russia has clearly made substantial progress in transforming its military into an efficient fighting force. Observing this achievement, it is relevant to ask: What military capability will Russia possess in another ten years? This report provides a forecast of Russian military capability towards 2029. It is based on analyses of the Armed Forces and their fighting power, and of political and economic factors that affect the development of military capability. The study's primary focus is on regular warfare capabilities. The report finds that Russia's authoritarian domestic policy and anti-Western foreign policy will continue. Recognition as a great power and establishing a sphere of interest in its neighbourhood will remain main objectives. The impressive pace of improvement of the Armed Forces in the past decade is probably not sustainable. Instead, the next ten years will consolidate previous achievements, notably the ability to launch a regional war. Strategic deterrence, primarily with nuclear forces, will remain the foremost priority. Towards 2029, Russia may only significantly increase its military capability further by sustained political support for determined policy implementation.
Julkaisu käsittää 6 lukua: Venäjän asevoimien tila ja taisteluvoima 2016, turvallisuuspolitiikka, sotatalous, puolustusteollisuus ja hankinnat sekä kehitysnäkymät 10 vuoden perspektiivillä. Sisältää kuvia. Kirja kirjoitettiin ensin englanniksi ja on sittemmin käännetty ruotsiksi.

Kirja tarkastelee kysymystä ”miksi ihminen käy sotaa?” antropologisesta ja sotahistoriallisesta näkökulmasta. Nykyajan osiossa käsitellään esim. ilmastonmuutosta, suurvaltapolitiikkaa ja ydinasepelotetta. Nopealukuinen kirja toimii vapaana johdatteluna sotatieteelliseen ajatteluun esimerkiksi opintojen alussa.

Kirja kyseenalaistaa länsimaisen sotilasstrategian nykyisellään ja väittää länsimaiden valmistautuvan vanhoihin sotiin. Tekijä esittää kymmenen kohdan listan (New Rules of War), joihin länsimaiden tulee sopeutua menestyäkseen strategisesti tulevaisuudessa. Näkökulma on pitkälti yhdysvaltalainen. Poleeminen kirja herättelee ajattelemaan.

Venäläisen ajatteluperinteen mukaisesti sotilasdoktriini on teoreettinen asiakirja, kirjallinen tuote, vallitsevista virallisista näkemyksistä sotilaallisen toiminnan perusteista. Sotilaallisen toiminnan käytäntö niin valtion sisällä kuin sen rajojen ulkopuolella antaa teoreettisille säädöksille faktisen ilmentymän. Sotilasdoktriini on siten ymmärrettävä sotilaallisen toiminnan perustavaa laatua olevaksi lähtökohdaksi, mutta ei operatiivisen, tilanteenmukaisen sotilaallisen toiminnan ja sen johtamisen kaanoniksi. Julkaisussa tarkastellaan sotilasdoktriinin asemaa ja merkitystä sekä luonteen muutosta; sotilaspoliittisten, sotilasstrategisten ja sotataloudellisten perusteiden muutosta sekä arvioidaan muutoksia kokonaisuudessaan.

Kirjan on tuottanut Moskovassa sijaitseva ei-valtiollinen turvallisuuteen ja sodankäyntiin keskittyvä ajatushautomo Centre for Analysis of Strategies and Technologies (CAST). Kirjassa tarkastellaan elokuussa 2008 tapahtunutta Georgian sotaa (”viiden päivän sota”) poliittisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta sekä sotilaallisesta näkökulmasta. Kirjaa koostuu asiantuntijoiden laatimista artikkeleista, jotka käsittelevät muun muassa Georgian ja Venäjän asevoimia sekä sodan taustoja, tapahtumia ja vaikutuksia sotilaallisesta näkökulmasta. Kirja oli aikanaan ensimmäinen kattava kuvaus ko. sodasta.

Itä-Suomen yliopiston lehtori, FT, sotahistorian ja sotataidon dosentti, reservin majuri Pasi Tuunainen on kohonnut pitkäjänteisen tieteellisen tutkimustyönsä perusteella erääksi Suomen johtavista talvisodan taktiikan asiantuntijoista. Tuunaisen tuorein kansainvälisille markkinoille ja ulkomaisille tutkijoille ja alan harrastajille suunnattu teos on vakuuttava taidonnäyte. Kirjoittaja on luonut kiintoisat poliittisen ja strategisen sekä operatiivisen ja taktisen tehokkuuden arviointimallit, joista etenkin viimeksi mainittua kannattaa ajatuksella tutkia. Tutkimuksen lähdepohja on vakuuttava, niin arkistolähteiden kuin aikalais- ja tutkimuskirjallisuudenkin osalta. Jos joskus tämän teoksen lisäksi haluat talvisodasta jotain lukea, käytä Tuunaisen kirjallisuusluetteloa - et ehkä pääse sen loppuun saakka. Teos soveltuu kaikille tutkintotasoille.

Asiantunteva ja harvinainen kokoomateos suomalaisen sotilastiedustelun ensimmäisestä sadasta vuodesta. Teos on runsaasti kuvitettu, helposti lähestyttävä ja nopeasti luettavissa, joten se soveltuu kaikille tiedustelusta kiinnostuneille. Tekijöiden kommenteilla varustettu luettelo käyttökelpoisesta alaa käsittelevästä kirjallisuudesta auttaa etsimään aiheesta lisätietoja.

Erityisesti YEK ja EUK -tasoille pätevä, mutta helppolukuinen teos kotimaisesta yhtymän tiedustelutaktiikasta. Tiedustelutoiminnalla hankitaan yksityiskohtaiset ja tarvittavat tiedot vihollisesta, maastosta, säästä ja suojelutilanteesta yhtymän ja joukon taistelua sekä johtajien päätöksentekoa varten. Yhtymä on siten aina tiedustelutoiminnalla hankitun tiedon varassa.

Tämä järkälemäinen esseekokoelma on modernin strategisen ajattelun perusteos, jonka alkuperäinen laitos julkaistiin toisen maailman sodan aikana 1943. Peter Paretin toimittamaan toiseen laitokseen on lisätty ja päivitetty esseitä, ja kirja sisältää kaikkien merkittävimpien strategien sekä valtio- ja sotilasjohtajien, kuten Machiavelli, Sun Tzu, Clausewitz, Marx, Napoleon, Churchill ja Mao, oppien kuvaukset antiikin ajasta kylmään sotaan. Kirja käsittelee sotaa, strategiaa ja sotilasstrategiaa tarkastelen niitä myös historian ja politiikan tutkimuksen kannalta. Kirja esittelee strategian monimutkaisuuden ja sen suhteen politiikkaan, Se sopii oppikirjaksi ja hakuteokseksi sodan, sodan historian ja strategian opintoihin.

Monta kirjaa on kirjoitettu merisodasta kapeilla merialueilla. Vegon kirja on kuitenkin ensimmäinen, joka vastaa käsittelee kokonaisvaltaisesti merisotaa sisämerillä aina meristrategian ongelmista käytännön toimintaan. Kirja kuvaa hyvin Itämeren kaltaisen toimintaympäristön asettamia erityisvaatimuksia merisodankäynnille. Ehdotonta luettavaa suomalaisille meriupseereille!

Stephen Blank organized a conference on the Russian military in 2016 and brought together a distinguished international group of experts on the Russian military to produce the papers that were then subsequently updated for presentation. Kirja käsittää yli 1 000 sivua koostuen 22 luvusta, jotka käsittelevät mm Venäjän puolustusteollisuutta, tiedettä ja teknologiaa, sotilaallisia harjoituksia, yhteiskunnan liikehdintää, oppeja Syyrian ja Ukrainan konflikteista, ydinasepolitiikkaa ja -ohjelmia sekä ydinaseiden tulevaisuutta, kyber-toimintaa, merivoimia, sotilaallista toimintaa Arktisella aluetta, Baltiassa, Ukrainassa, Pohjois-Kaukasiassa, Keski-Aasiassa, Kaukoidässä sekä Naton sopeutumista uuteen tilanteeseen

The Routledge Handbook of Russian Security offers a comprehensive collection of essays on all aspects of Russian security and foreign policy by international scholars from across the world. The volume identifies key contemporary topics of research and debate and takes into account the changes that have occurred in the study of Russian security strategy since the end of the Cold War. The handbook is organised into five sections: The theory and nature of Russian security policy The domestic and foreign policy nexus Instruments used by Russia in pursuing its security Global and regional aspects of Russian security and foreign policy Case studies of Russian involvement in a series of security conflicts. The book concludes with case studies of the major examples of Russian involvement and operations in a series of security conflicts, including that in Georgia, the intervention in Ukraine and occupation of Crimea, and the ongoing Civil War in Syria. This volume will be of great interest to students of Russian security, strategic studies, foreign policy, European politics, and International Relations in general. security conflicts. The book concludes with case studies of the major examples of Russian involvement and operations in a series of security conflicts, including that in Georgia, the intervention in Ukraine and occupation of Crimea, and the ongoing Civil War in Syria. This volume will be of great interest to students of Russian security, strategic studies, foreign policy, European politics, and International Relations in general.

Authoritative and concise, Warfare in the Western World concentrates on selected campaigns and battles, showing how political and military leaders in the West have used armies to wage war effectively over the last four centuries. The text moves through the centuries, discussing how operational developments and technological improvements eventually led to the concept of total war, first approached in the American Civil War and culminating in the twentieth century's two world wars.

Talvisodan aikana itsenäisen Suomen puolustusvoimat joutuivat todelliseen tulikokeeseen. Neuvostoliiton aloittama hyökkäys onnistuttiin pysäyttämään kansakunnan voimavarat äärimmilleen ponnistaen. Aselevon astuessa voimaan 13. maaliskuuta 1940 oli Suomen armeija edelleen puolustuskykyinen, joskin kestokykynsä äärirajoilla. Jo sodan aikana Päämajan taktillinen toimisto oli kerännyt sodan kokemuksia ja jakanut niitä taisteleville joukoille ohjeina ja oppaina. Sodan jälkeen kokemusten keräystyötä jatkettiin, sillä puolustuskyvyn kehittämistä piti jatkaa varauduttaessa Neuvostoliiton mahdolliseen uuteen hyökkäykseen. Everstiluutnantti (eversti) Valter Nordgrenin virkatyönä keväällä 1941 laatima aikaisemmin julkaisematon 66-sivuinen teksti ”Vihollisen taktiikasta ja omista vastatoimenpiteistä” muodostaa perustan Suomalaisen sotataidon klassikot sarjan seitsemännelle osalle. Nordgrenin teksti on yksi ensimmäisistä talvisodan taktillisia kokemuksia käsittelevistä koonnoksista. Nordgrenin tekstiä täydentävät kirjan alussa olevat kolme erillisartikkelia. Apulaisprofessori Mikko Karjalainen valottaa Valter Nordgrenin henkilökuvaa. Eversti evp Hannu Liimatta, jonka sotatieteiden väitöskirja on tätä kirjoitettaessa juuri tarkastettu, maalaa kuvan päämajan taktillisesta toimistosta, jossa sotakokemusten keräämistä toteutettiin. Kapteeni, SM Erik Stenström puolestaan arvioi Valter Nordgrenin ja Y.A. Järvisen henkilöiden kautta taktiikan kehitystyötä 1930-luvulta talvisotaan.

Kirjan pääteemana ovat Malaija (nyk. Malesia), Vietnam ja Algeria, jotka muodostavat kolme erilaista esimerkkiä sissisodankäynnistä ja vastasissisodankäynnistä. Näillä kaikilla sodilla on ollut vaikutusta nykypäiviin saakka ja niiden kokemukset antoivat perusteet, joiden pohjalta vastasissitoiminnan menetelmiä kehitettiin ja sovellettiin myöhemmissä kriiseissä. Näennäisestä erilaisuudestaan huolimatta edellä mainituilla kriiseillä on myös yhteisiä piirteitä, joiden pohjalta voidaan tehdä eräitä johtopäätöksiä ja luoda lainalaisuuksia.