Skip to main content
It looks like you're using Internet Explorer 11 or older. This website works best with modern browsers such as the latest versions of Chrome, Firefox, Safari, and Edge. If you continue with this browser, you may see unexpected results.

Lukusuositukset: Kymmenen kirjaa merikadeteille

Kymmenen kirjaa merikadeteille (2019)

On yleisesti tunnustettua, että lukeminen kehittää. Se kehittää myös sotilaiden operatiivista ajattelua ja taktista älyä. Sotahistorian lukeminen on sinänsä sivistävää, mutta kun lukemiseen yhdistää vielä kysymyksen ”miksi?”, niin käynnistyy lukijan päässä ajattelu. Mikä tai mitkä tekijät johtivat yhden osapuolen voittoon tai häviöön? Näin syntyy hiljalleen sellainen tietopohja - viitekehys - johon muu uusi tieto on helpompi asemoida.

Erilaiset lukulistat ovat kuuluneet erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa kiinteänä osana upseerikoulutukseen. Listoja suositeltavista kirjoista on räätälöity kohdeyleisön koulutustason, puolustushaaranaselajin tai jonkin muun tekijän mukaan, ja niitä löytyy internetistä vuosittain päivitettyinä.

Tämä lukulista on laadittu erityisesti Suomen merikadeteille. Se sisältää teoksia omasta kunniakkaasta merisotahistoriastamme, huomioi rannikkojoukot osana merivoimien taistelua ja antaa kuvan merisodankäynnin kansainvälisestä kehityksestä. Lisäksi mukana on puhtaasti viihteellisiä teoksia, joita on helppo ja mukava lukea, ja joita vanhemmat ikäluokat tykkäävät siteerata.

Antoisia ja ahkeria lukuhetkiä!
Komentaja Ville Vänskä
Merisotaopin pääopettaja
Maanpuolustuskorkeakoulu

Merikadetin kymmenen kirjaa:

Fawcett, Bill: How to Lose a War at Sea, New York, William Morrow, 2013.

Yleensä sotahistorian kirjoittavat voittajat, ja kun kirjoitetaan omista tekemisistä unohdetaan useasti epäonnistumiset. Fawcettin kirja avaa tunnettujen meritaisteluiden ei niin hohdokkaita hetkiä humoristisella ja helppolukuisella englannilla. Kirjasta löytyy 33 lyhyttä kertomusta Yhdysvaltain sisällissodasta aina näihin päiviin.

Hara, Tameichi: Japanilainen hävittäjäkapteeni, Karisto, 1977. E-kirjana englanniksi: E-kirjaJapanese Destroyer Captain, Annapolis,  Naval Institute Press, 2011.

Toisen maailmansodan alettua Hara nimitettiin hävittäjäkapteeniksi. Hävittäjä Amatsukazen päällikkönä hän otti osaa useisiin taisteluihin. Guadalcanalin taistelussa hänen aluksensa vaurioitui lähes uppoamiskuntoon, mutta kapteenin taito sai sen lopulta satamaan. Pitkän ja monipuolisen jos -vivahteisenkin uransa ansiosta Hara ehti tutustua erittäin moniin huomattavassa asemassa olleisiin japanilaisiin upseereihin. Näistä voi mainita Pearl Harbourin ja Midwayn hyökkäyksiä johtaneen amiraali Chuichi Nagumon. Hara erotettiin laivastosta miehittäjien määräyksestä vuonna 1945., kuten lukemattomat muutkin aseveljensä. Jäätyään eläkkeelle liike-elämästä vuonna 1972, Hara asettui vaimonsa kanssa asumaan Kamakuraan ja kirjoitti siellä muistelmansa. Muistelmien erikoisin piirre on – kuten hän itse korostaa – se seikka, että hän on ensimmäinen japanilainen sotahistorioitsija, joka suhtautuu edes hiukankin tuomitsevasti yleisesti jumalana palvottuun suuramiraali Isoroku Yamamotoon.

Johansson, Raoul: Kustaa III ja suuri merisota - taistelut Suomenlahdella 1788–1790, John Nurmisen säätiö, Helsinki, 2010.

Kirja kertoo Ruotsin kuninkaan sotatoimista Venäjää vastaan vuosina 1788–1790. Johanssonin kirja on merkittävä kirja, joka avaa historiallisen näkymän kohtuullisen tuntemattomaan sotaan, joka oli kuitenkin aikakautensa suurtapaus. Kirja on hyödyllisin sota- ja merihistoriasta yleisesti kiinnostuneille. Toisaalta se sisältää kuvauksia ajattomista taktisista periaatteista ja sodan lainalaisuuksista, joita voi peilata myös nykypäivään. Kirja herättää tai vahvistaa ajatuksia muun muassa yllätyksen merkityksestä, olosuhteisiin sopivan kaluston ja taistelumenetelmien, olosuhteiden hyödyntämisen, koulutustason ja johtamisen näkökulmista.

Lappalainen, Niilo: Veren kostuttamat saaret Teikarin ja Melansaaren taistelut kesällä 1944, Kustannuspiste Oy, 1983.

Eversti evp Niilo Lappalainen on kirjoittanut koko joukon kirjoja jatkosodan rannikkotaisteluista. Rannikkotykistöaselajiin keskittyneet rannikkojoukkomme joutuivat kesän 1941 hyökkäysvaiheessa taistelemaan rannikolla jalkaväen tapaan. Se oli lähtölaukaus rannikkojalkaväen kehitykselle. Veren kostuttamat saaret on yksi nosto Lappalaisen runsaasta tuotannosta. Kirja kertoo elävästi kesän 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksestä, jossa se pyrki Viipurinlahden ylimenohyökkäyksellä saartamaan Suomen kenttäarmeijan Kannaksella. Viipurilahden saarista käytiin verisiä ja katkeria taisteluita, jossa perääntyminen ei ollut puolustajalle vaihtoehto.

Mattila, Tapani: Meri maamme turvana, Suomi merellä -säätiö, K. J. Gummerus Oy, Jyväskylä, 1983.

"Meri maamme turvana" käsittää ensimmäisen yhtenäisen kuvauksen maamme meri-puolustuksesta Ruotsin vallan aikana 1600—1800 luvuilla Stolbovan rauhasta 1617 Haminan rauhaan 1809. Teos perustuu tekijänsä komentaja evp, VTM Tapani Mattilan laajoihin tutkimuksiin suomalaisissa ja ruotsalaisissa arkistoissa. Sen tieteellisestä pätevyydestä ovat alan tunnustetut asiantuntijat antaneet kiittävät lausuntonsa. Huolimatta historiallisesta taustastaan teos ei suinkaan ole kuivaa luettavaa, vaan tapahtumat on kerrottu vauhdikkaasti ja mukaansatempaavasti eikä keventävää huumoriakaan ole unohdettu.

Mattila, Tapani & Vitikka, Olavi: Uhka lännestä - Suomen meripuolustus autonomian aikana, Suomi merellä -säätiö, Jyväskylä, 1996.

Yli kaksisataasivuinen runsaasti kuvitettu "Uhka lännestä"- teos alaotsikkonaan "Suomen meripuolustus autonomian aikana" kuuluu asiantuntevuudessaan, sisältörikkaudessaan ja sujuvuudessaan niihin historiateoksiin, joita ei kerran käsiinsä otettuaan hevin pane pois ennen kuin on antanut koko autonomian ajan meripuolustuksemme ja merisotahistoriamme soljua kiintoisana kavalkadina silmiensä ohitse ja aivojensa tietoisuuteen. Teos kiinnostaa ymmärrettävästi ei vain meripuolustuksemme historiaa harrastavia vaan myös kaikkia, joita maamme tuon yli satavuotisen historiajakson kohtalot ja vaiheet suvantoineen ja sortovuosineen askarruttavat, vaivaavat ja viehättävät. Maamme meripuolustuksen liittyminen Itämeren strategisesti, operatiivisesti ja taktillisestikin mielenkiintoiseen ja omaperäiseen toimintaympäristöön ja sen seurauksena muidenkin suurvaltojen, Saksan ja Englannin ajoittain vahvoihin intresseihin lisäävät lukijan kokonaiskuvaa merenmerkityksestä yleensä rauhan ja sodan aikoina kuin myös maamme merellisistä sidonnaisuuksista ja niiden seurannaisuuksista.

Monsarrat, Nicholas: Julma meri, Otava, Helsinki, 1953. E-kirjana englanniksi: E-kirjaThe Cruel Sea, Looe, Stratus, 2011.

Teoksen keskiössä on brittiläinen merikapteeni ja meriupseeri, reservin kapteeniluutnantti, myöhemmin komentajakapteeni George Ericson ja hänen lähin miehensä, vapaaehtoisreservin aliluutnantti, myöhemmin kapteeniluutnantti Keith Lochart. Miehet kohtaavat juuri ennen sotatoimien alkua kun heidän ensimmäinen aluksensa, uudentyyppinen korvetti HMS Compass Rose astuu palvelukseen.
Kirjailija sanoo esipuheessaan: »Tämän tarinan sankareita ovat miehet. Ainoita sankarittaria ovat laivat ja ainoa roisto on julma meri itse»

Speller, Ian: E-kirjaUnderstanding Naval Warfare, Routledge, Oxon, 2019.

Irlantilaisen Ian Spellerin kirja on kokonaisesitys merisodan teoriasta, teoreetikoista ja nykyaikaisesta merisotataidosta. Kirja on tiivis, helppolukuinen ja sopii erinomaisesti esimerkiksi oppikirjaksi merisodasta.

Vego, Milan: E-kirjaNaval Strategy and Operations in Narrow Seas, 2nd revised and expanded edition, Routledge, 2003.

Monta kirjaa on kirjoitettu merisodasta kapeilla merialueilla. Vegon kirja on kuitenkin ensimmäinen, joka vastaa käsittelee kokonaisvaltaisesti merisotaa sisämerillä aina meristrategian ongelmista käytännön toimintaan. Kirja kuvaa hyvin Itämeren kaltaisen toimintaympäristön asettamia erityisvaatimuksia merisodankäynnille. Ehdotonta luettavaa suomalaisille meriupseereille!

Winton, John: Liityimme laivastoon, Werner Söderström osakeyhtiö, Porvoo, 1959.

Wintonin liityimme laivastoon on kertomus brittimerikadeteista ja heidän edesottamuksistaan. Kirjan kuvauksella on pelottavan tarkkoja yhtymäkohtia oman merisotakoulumme kadettikasvatukseen. Tämä huumorintäytteinen kertomus kuuluu kategoriaan "pakko lukea".


 

http://ndu-fi.libwizard.com/loader.php?id=fe2da9fe31cc0166aeee0c2f48e8c47f